Suolakylpyjä

Pari viime päivää merten jumala Poseidon on rankaissut meitä vitsauksella nimeltään meltemi. Meltemi on väkevästi piiskaava pohjoistuuli jonka tapana on muistuttaa meitä maan matosia luonnonvoimien ankaruudesta. Nyt tuo n. 15m/s, hetkellisesti jopa 20m/s puhkuva tuuli sattui meidän reiteillemme lähes täysin vastaisena tehden matkaamisestamme hyvinkin kuoppaista ja märkää. Lukuisat kerrat näinä päivinä on vasta-aalto pärskähtänyt yli veneemme ja kastellut niin veneen, miehistön kuin miehistön vaatteetkin suolaisella sateellaan. Nyt kaikki paikat veneen kannella ovat suolan peitossa ja vaatteista saa osviittaa millaista on tönkkösuolattu muikku.

Palataan taas pari päivää taaksepäin ettei matkan kronologia katkea. Nisiros jonne olimme saapuneen Santorinilta Astypalean kautta on Santorinin tapaan tulivuorisaari eli käytännössä siis vieläkin lievästi aktiivinen, joskus räjähtänyt tulivuori. Vuokrasimme Nisiroksesta auton jolla ajoimme ensin keskelle kraateria jossa mm. kasvatetaan lehmiä (varmaankin EU:n "vaikeiden alueiden" tuen turvin) ja rikinkatkuisen kraaterikävelyn jälkeen ajoimme kraateria ympäröivien vuorten yhdellä laella sijaitsevaan Nikeian kylään joka oli erittäin idyllinen pikku kreikkalaiskylä valkosinisine taloineen, kirkkoineen ja kapeine kävelykatuineen.

Irroitettuamme köydet Nisiroksen Paloin kylän laiturista suuntasimme kulkumme itään kohti Simiä. Simi on parin tuhannen asukkaan pikkusaari joka kuitenkin erottuu edukseen arkkitehtuurinsa turvin. Ilmeisesti saarta 1900-luvun alussa hallinneiden Italialaisten vaikutuksesta kreikkalaisten perinteisestä valkoisesta on talojen maaliksi vaihdettu keltainen ja ikkunoiden, ovien yms väreinä on kreikansinisen sijaan käytetty punaista, vihreää, ruskeaa ja harmaata. Lisäksi perinteinen tasakatto on vaihtunut harjakattoon. Nämä arkkitehtuurimuutokset innoittivat meitä jäämään saarelle vielä toiseksi yöksi mikä mahdollisti päiväkävelyn kylän läpi uimarannalle ja ostokset kylän putiikeissa joissa kasseihimme jäi miesten nahkavöitä, nahkaisia naisten käsilaukkuja sekä allekirjoittaneelle myös vanhanmallinen käsisuuntimakompassi.

Similtä meille oli tarjolla ainoastaan yksi suunta kohti luodetta, jotta pääsisimme aikataulussa takaisin purjehduksemme aloitus- ja päätepisteeseen Samokselle. Lähdimme ryskimään vastameltemiin kohti Kosin saarta. Kos on jälkeen kerran osoitus siitä mitä en erityisemmin kaipaa lomiltani eli perinteinen etelänmaan turistirysä joka on aivan liian täynnä turisteja ja jossa paikallinen ravintolahenkilökunta huutelee jo kadulla kävellessä hoonolla soomella "Terve, terve, mita kuluu, kukku luruu". No, Kosin kaupungin satama on kuitenkin hienolla paikalla vanhan linnan muurien juurella ja lähellä kaupungin riemuja.

Tänään kryssimme toisen päivän meltemiä vasten ja Kosin pohjoispuoleisen Kalymnoksen Vathi-satamaan. Matkalla veneemme ympärillä vieraili parinkymmenen minuutin ajan parvi delfiinejä joilla ei ilmeisesti ollut kovan kelin johdosta ollut päivän aikana muita leikkikavereita.

Terveisin täältä idässä häämöttävän Turkin yllä loistavan puolikuun sillan päästä, vapaaehtoisesta pyörivän yötuulen aikaansaamasta ankkurivahdista.

Tukivuorisaarilla

Terveisiä täältä Nisiroksen Paloin satamakylästä. Tähän aallonmurtajalle kuuluu silloin tällöin rantaan kaatuvien maininkien vaimea jyly mutta itse kylän rannan tavernasta raikaa paikallisten hääjuhlien musiikki. Haitarinsoittoa, viulunsoittoa ja laulua. Juhlat jatkuvat ilmeisen pitkään. Muuten satama on lauantaista huolimatta oudon rauhallinen.

Tänne Nisisokselle seilattiin Santorinilta Astypalean kautta. Santoriniin kuului pakollinen käynti Firassa eli saaren pääkaupungissa joka sijaitsee tämän eriskummallisen mereen suurin osin hajonneen tulivuorisaaren ulkoseinämän kraaterinpuoleisen jyrkänteen reunalla kuin valmiina vajoamaan mereen niin kuin suurin osa saaresta on tehnyt vuosituhansien aikana tulivuorenpurkausten ja maanjäristysten seurauksena. Nykyinen Fira on kuitenkin äärimmäisen kaunis Kreikkalaisen arkkitehtuurin taidonnäyte lukuisine kirkkoineen, hotelleineen ja ravintoloineen, jotka taidokkaasti reunustavat kraaterin reunaa jättäen kuitenkin monitahoisesti polveilevan kävelytiestön rakennusten välille mahdollistaen turistien enemmän kuin suuren mahdollisuuden eksyä ryhmästään. Onneksi olimme jo Patmokselta ostaneet porukan miespuoliselle väestölle paikallisen tyylin mukaiset heinähatut jotka erottuivat Firan kauaskantoisilla poluilla satojen metrien päähän jolloin ekrymisen vaaraa ei ollut. Kun nestetankkaustakin tajuttiin nauttia paikallisten kioskien ja kauppojen Mythos-valikoimasta niin ei Firaan tutustuminen muodustunut kenellekään ylivoimaiseksi 38 asteen helteestä huolimatta.

Saareen tutustumiseen riitti 1 päivä jonka jälleen saaren lisäksi jätimme hyvästit miehistöömme kuuluneelle Pecelle (ceellä). Vain viikon lomalaisena hänen epäkiitollisena tehtävänään oli hankkiutua tuolla täällä niin tavanomaisella matkustusmuodolla lauttojen kanssa Santorinilta Naxoksen kautta Samokselle muun porukan jatkaessa purjehtimalla Astypalealle. Kävimme vielä purjehduksen aluksi tipauttamassa Pecen passin hänelle saaren kaakkoisrannikon uimarannalle josta jatkoimme itään kohti Astypaleaa.

Astypalealle pyrkimiseen menikin koko päivä ja saavuimme vasta illan suussa valitsemaamme ankkuroitumis lahteen joka muistutti lähinnä sisäjärveä. Päätimme ankkuroitua rannalla näkyneen tavernan edustalle mutta tavernan emännän kreikan kielisistä huudoista rohkaistuneina vedinme kyljen kiinni laituriin vaikkemme olleet ymmärtäneet emännän kreikankielisista huudoista mitään. Elekieli toimii usein kuitenkin näissä tapauksissa huomattavasti puhetta paremmin. Taverna osoittautui myös erinomaiseksi ruokapaikaksi,

Seuraavana aamuna jatkoimme seikkailuamme kohti itää ja Nisirosta. Ennen matkaan lähtöä saimme kuitenkin ihastella veneemme viereen istuutuneen kalastajan verkonkorjaustaitoja sekä verkonkorjauslaulua. Meidän piti kuitenkin jättää verkon korjaus ja saaren rannalta otimme pitkän lähes 40 nm halssin länteen kohti Nisirosta jonka kalastajasatama saavuimme sopivasti ennen auringon laskua. http://maps.google.com/maps?q=Nisiros@36+37+10,27+10+16&t=k&z=12

Öisellä merellä

Terveisiä täältä öiseltä Kreikan mereltä jossa purjehdimme 9m/s luoteistuulen siivittämänä lähes 7 solmun vauhdilla pelkän keulapurjeen voimin kohti Santoriinia. Juuri nyt vasemmalla puolellamme on nimetön ja autio pikkusaari joka täysikuun valossa näyttää hyvinkin aavemaiselta. Tuohon saareen en halua törmätä niin kuin on tehnyt sen laivan kapteeni jonka alus on haaksirikkoutuneena saaren rannalla.

Mutta palataan ajassa vielä pari päivää taaksepäin ettei tarinaamme jää lukijoita sekoittavia aukkoja. Heräsimme tiistaiaamulla Patmoksen pääkaupungin satamassa ja lähdimme jokaisen saarellakävijän pyhiinvaellukselle kohti läheisen vuoren huipulla olevaa luostaria jossa apostoli Johannes on kirjoittanut ilmestyksensä. Edellisen kerran vahingosta (ks. Seireenien metsästys 2005 blogi) viisastuneena suoritimme pyhiinvaelluksen tällä kertaa taksilla emmekä siis kävellen ja tälläkertaa meille jopa avattiin luostarin portit. Matkalla luostarille kävimme katsomassa luolaa jossa Johannes oli nähnyt ilmestyksensa. Huipulla
olevaa luostaria ympäröi kylä ja luostaria suojasi korkeat muurit joiden suojaan kyläläisetkin ovat siirtyneet vuosituhansien ajan merirosvojen ja muiden murjaanien hyökkäillessä saarelle. Luostarikierroksen jälkeen lähdimme uimaan ja tähän soveltui erinomaisesti lähisaari Arkin eteläkärjen Blue Lagoon jonka pari-kolmemetriä syvä tasainen hiekkapohja tarjoaa snorklaajalle varsinaisen aarreaitan pikkukaloineen, merisiileineen, meritähtineen yms. merenanteineen. Uimasession jälkeen siirryimme naapurisaaren Marathin rantaan, jossa yövyimme käytyämme ensin saarella ihailemassa auringon laskeutumista mereen ja syötyämme rannan tavernassa.

Aamulla oli aikainen herätys ja merelle lähtö jotka allekirjoittanut missasi jäätyään paikkaamaan univelkojaan punkan pohjalle. Samalla tuli missattua myös venettämme tervehtimään tulleet delfiinit joita muu seurue näki ainakin 10 ja joista 1 intoutui sukeltamaan veneemme alta. Paha takaisku minulle mutta vastapainoksi pitkistä yöunista sain ilon ottaa ensimmäisen vahdin tämän yön purjehduksesta. Ennen yön seikkailua teimme vielä muutaman tunnin ruokailu- ja jaloittelupysähdyksen Amorgokselle, josta lähdimme auringon laskettua yön selkään.

merellä: http://maps.google.com/maps?q=Aavesaarella@36+38+00,25+40+00&t=k&z=12

Sisäänajo

Kulttuurishokki oli melkoinen ilmastonmuutoksen vuoksi. 8 asteisen ja sateisen Helsingin vaihduttua lennon jälkeen 32 asteen Samoksen helteeseen jääräpäisinkin suomalainen vaihtoi pikapikaa fleece-takkinsa t-paitaan. Ensimmäinen päivä menikin hikoillessa ja saareen tutustuessa. Auton päivävuokralla 35 eur. ei juuri kannattanut istua taksiin tai bussiin vaan ajelimme 7 hengen porukallamme 2 vuokra-autolla satamastamme Pythagorionista saaren pääkaupunkiin Vathyyn ja kiertelimme lähialueita.

3 porukastamme oli Kreikka-neitsyitä joten tutustuminen kulttuuriin aloitettiin paikallisessa sataman ravintolassa syömällä Kreikkalaista salaattia, tzatsikia sekä paikallisia kala-, lammas-, kani- ja äyriäisherkkuja valitsemalla ne suoraan ravintolan keittiöstä (kielimuuria siis purettiin visuaalisen havaintomateriaalin avulla). Ruoka, juoma ja paikallinen tsirtaki -musiikki osoittautuivat erinomaisiksi valinnoiksi myös uusille kreikankokijoille.
Maanantaiaamun herätyksen ja punkrauksen jälkeen aloitimme kevyessä tuulessa ja auringonpaahteessa ensi purjehduksemme Thaleialla. Thaleia, nuorikkomme, tuo Afroditen ystävätär ja sulotar, Beneteau 46, osoittautui varsin oivaksi menijäksi ja rantauduimme Patmokselle n. 30 mailin purjehduksen jälkeen tuulen vaihdeltua lähes tuulettomasta pläkästä yli 10 m/s puuskiin. Onneksi homma hoitui välimerelliseen tapaan (lähes) yhdellä pitkällä halssilla Samokselta Patmokselle ilman Suomessa totuttua merimerkkien tîhruttamista ja väistelyä, jolloin aikaa jäi taas vaikka minkälaisiin seikkailuihin mutta niistä kuulemme taas ensi kerralla.

Patmoksella: http://maps.google.com/maps?q=Patmos@37+19+40,26+32+36&t=k&z=12

Kreikan merelle

Jälleen on
tullut aika
todeta se tola
että lähdettävä on
merelle
Kreikan merelle.

Mutta enää ei
merelle Penelope meitä kanna
vaan tullut on
tämän maailmanajan tapaan
aika vaihtaa nuorempaan
Thaleiaan.

Ja kuinkas sitten kävikään,
sen kuulemme tietysti ensi kerralla...